Pohdintoja sekä sitä sun tätä

@ 2.12 Tämä päivitys sopinee paremmin tänne Pohdintoihin, joten siksi poikkean uudesta tavastani kirjoittaa vain "28.11 lähtien" -sivulle. 

Sukulaiseni kysyi, etsinkö itseäni vai minkä vuoksi vuokrasin asunnon Virosta niin pitkäksi ajaksi. En vuokrannut asuntoa löytääkseni itseni, sillä löysin itseni jo kymmeniä vuosia sitten. Olen aina ollut oman tieni kulkija ja toiminut sen mukaan. Asunnon vuokraus Pärnusta on ollut unelmani lähes kymmenen vuotta; siitä lähtien, kun Mari-serkkuni osti täältä asunnon, jonka nimesi Huvikummuksi. 

Korona-aika puolestaan lopetti matkahaaveet kuin seinään. Tänne Viroon sentään pääsi tulemaan syyskuun alussa. Tämä aika Pärnussa on mun 60v -matkani, joka muuten olisi suuntautunut Madeiralle tai ehkäpä Alaskan risteilylle. Täytän pyöreitä ensi kesänä. Kahtena aikaisempana vuonna vietin omia synttäreitäni myös Pärnussa. 

Olen aina ollut huonosti yksin viihtyvä. Sen puoleen olen iloisen yllättynyt omasta kehityksestäni. Voin kyllä sanoa kasvaneeni ihmisenä. Nimittäin olen huomannut alkaneeni viihtyä oikein hyvin itsekseni - Rasmus kaverina❤️.

Pinjan mielestä olen tullut mökkihöperöksi. Minkähän takia? 

En kovasti kaipaile ketään tai mitään. Tosin tieto siitä, että Ilkka ja Pinja tulevat pian, vaikuttaa varmaan asiaan. 

Eräs asia, mikä tässä asunnossa viehättää, on sen sijainti lähes keskellä kaupunkia. En ole koskaan asunut keskustassa, vaan aina lähiöissä ja taajamissa. Pärnu on niin valtavan viehättävä pikku kaupunki. Sekin on kiva, ettei ole seinänaapureita. Olen saanut rauhassa laulaa loilottaa. 

(Kävelykatu keskustassa) 

Kotona olisi täysi tohina joulun valmistelun kanssa, kun täällä ei ole mitään stressiä. Käytämme niitä astioita ja ruuanvalmistusvälineitä, mitä on tarjolla. En tänä vuonna edes anna lahjoja, vaikka olen aina kyllä pitänyt lahjojen antamisesta ja erityisesti joululahjojen paketoimisesta. Yksi rakkauden kieli on kuulemma lahjojen antaminen. Allekirjoitan! 🎁❤️Täältä ei vain viitsi oikein lähettää mitään. Eli elämä on muuttunut hyvin yksinkertaiseksi. Hitaaksi. 

Toteutan Ilkan tuella yhtä unelmakarttani kohtaa, Pärnussa asumista. Tässä zoomattu kohta nelisivuisesta unelmakartasta, jonka tein kesällä omaksi ilokseni. Sen jälkeen laitoinkin nopeasti tuulemaan. 

Kannustan kaikkia haaveilemaan ja pistämään töpinäksi niiden toteuttamisen kanssa. Meillä on yksi elämä elettävänä maan päällä. 

@ 27.11 Vihdoinkin löysin kangasmaskeja. Ostin kaksi kerralla, 5€/kpl. Ne paperiset aiheuttivat mulle ihottuma. Jäävätköhän maskit käyttöön koronan jälkeenkin uutena normaalina? Sitten niitä hankittaisiin useita ja eri asuihin sopivia. Niillä voisi ilmaista itseään, kuten korviksilla. Virolaiset saattavat uskoa sääntöjä suomalaisia paremmin, sillä täällä Pärnussakin moni käyttää maskia myös ulkona. Tahdon itsekin noudattaa ohjeita hyvin, mutta ulkona en maskia pidä. Täälläkin on black friday, must reede. Onneksi en kuitenkaan tarvitse uusia tavaroita, vaikka halvemmalla saisi. Minun musta perjantaini on television katselua ja Rasmuksen kanssa ulkoilua pimeässä heijastimet heiluen. 

@ 26.11. Pärnun pikku kaupunki pukeutuu jouluasuun. Kaiken kauniin keskellä alkaa kuitenkin huoli koronasta lisääntyä. Viljandissa on tällä hetkellä pienin tartuttavuusluku, mutta sekin on nousussa. Pärnussakaan ei voi olla enää turvassa kuin Herran kukkarossa. Hyvä asia on se, että täällä on helppo pitää etäisyyttä toisiin, käsidesiä on saatavilla joka paikassa ja ihmiset näyttävät noudattavan maskipakkoa, myös minä. 

@ 24.11 Valoa pimeään. Nämä kaksi kuvaa ovat samasta pikku ikkunasta, joka on muurissa asuntoani vastapäätä. Toinen tuli, kun salama vahingossa räpsähti. Täällä Pärnussa on alueita, joissa on iltaisin tosi pimeää, kuten Riia maantien ja joen välisellä alueella. Katulamppuja ei olekaan ihan kaikkialla. 

@ 18.11 Bussissa ollaan, kohti Pärnua. En nähnyt yhden yhtäkään rajatarkastajaa. Sen kun kävelin ulos. 

@ 18.11 Taas sitä mennään. Kävin laivan aamiaisella, joka oli ihan riittävän hyvä: puuroa, hilloa, leipää, kananmuna, mehua ja kahvia, 6.50€. Saas nähdä, miten meidän käy Tallinnassa. Joko päästään Viroon tai sitten ei. 

@ 14.11 Tämän päivän pitäisi kuulemma olla vuoden harmain päivä. En tiedä, onko tämä harmain, mutta aika lähellä sitä kyllä. Pienen valopilkun päivään toi kummipoikani Kristianin Konsta-pojan näkeminen. 

(Konsta ja kamera) 

Mitä mitä!? Harmaus haihtui ja aurinkohan se pihallemme kurkistaa. 

@ 13.10 Tänään tapasin ystäväni Ansun. Hän on sisustanut kokonaisen kolmikerroksisen talon. Siellä asuu iloinen perhe kahden koiran kanssa. 

@ 11.10 No johan pomppas! Viron puolella rajatarkastus ei olekaan mikään läpihuutojuttu. Tuttavani kertoi, että häntä ja hänen ystäväänsä ei meinattu päästää läpi. Monenlaisten keskustelujen jälkeen he pääsivät. Sillä ehdolla, että allekirjoittivat noudattavansa kymmenen päivän karanteenia 10.000€ sakkojen uhalla. Tämän viikon perjantaina saan tietää, pääsenkö minä ensi viikolla lähtemään takaisin Pärnuun. Jos Suomen tartuttavuusluku on silloin alle 50, pääsen. 

Onneksi tänään oli muuten kauan odottamani päivä ja sain olla mukana, kun rakas Kasper ratsasti ensimmäistä kertaa. ❤️🐎 Annalan kartano Arabianrannassa on hieno harrastuspaikka lapsille ja nuorille. 

Voitteko muuten kuvitella, mitä tämä pieni poika toivoo itselleen joululahjaksi? Maailmankaikkeuden! Ja isoäiti on luvannut antaa sen 😁

@ 9.11 Tämä on nyt neljäs päivä kotona Klaukkalassa. Pala sydämestä jäi Pärnuun. Tuntuu kuin olisin ollut pidempään poissa kotoa. Sillä välin oli kolmas kerrostalo valmistunut kotimme lähettyville, vaikka olin poissa vain reilut kaksi kuukautta. Ja uuden S -marketin rakennustyöt ovat käynnissä. Kaipaan jo nyt Pärnua. Onneksi pian menemme sinne taas. Pinja lähtee Pärnuun huomenna parhaan ystävänsä Sonyan kanssa. Olen varma, että he viihtyvät pienessä keltaisessa talossamme. Talossamme?? No, sehän on meidän kesään asti. Kun katselen olohuoneen verhoja, ajatus vie lahden taakse Tallinnaan. 

Tämä kyllä saattoi kuulostaa kiittämättömältä. Minulla on kaunis ja tilava koti, josta olen todella kiitollinen. Tämä Pärnu-projekti tuli vain niin sopivaan aikaan, kun koronan takia monet muut matkasuunnitelmat ovat jäässä. Ja juuri koronan takia Pärnussa on tällä hetkellä melko turvallista. Suomessa korona on lisääntynyt niin paljon, että Viroon matkustettaessa on tästä päivästä lähtien oltava omaehtoisessa karanteenissa kymmenen päivää. 

(Vallilan Tallinna) 

@ 6.11 Jos joskus vielä hankkisin uuden koiran, kyllä se olisi toy-villakoira. Nimittäin, vaikka Rasmus ei olekaan toy, vaan kääpiö, se on niin pieni, että sen kanssa on helppo matkustaa. Rasmus mahtuu kassiin ja sitä jaksaa myös kantaa. Tetiä en jaksaisi kantaa. Se kyllä viihtyy matkustettaessa erinomaisesti laatikossa, mutta omien tavaroiden lisäksi sen kanssa bussissa kulkeminen olisi hankalaa. Rasmus on hyvä matkakaveri. Koko bussimatkan Pärnusta Tallinnaan se on tähän asti istunut sylissä tai viereisellä istuimella, joka onneksi oli vapaa. Rasmukselle ei tarvinnut ostaa omaa lippua, sillä tämä bussi ei ole Lux, vaan tavallinen. Niin, tosiaan, eilenhän minun piti lähteä, mutta nukuin pommiin ja  myöhästyin bussista. Sitä on vaikea kenenkään ymmärtää, miten joku voi myöhästyä 15.30 lähtevästä bussista. Ne, jotka tuntevat minut, puistelevat myös paheksuvasti päätään. Toivottavasti en tänään myöhästy laivasta. Se olisikin probleema, sillä minulla on vain pari euroa korttini jäätyä pankkiautomaattiin muutama päivä sitten. 

Muuten, kun peruin siivoojan tulemisen, sain häneltä vastauksen: pole hullu. Ilkka ajatteli, että onpa suorasanainen ihminen. Mutta tuo tarkoittaa vain: asia selvä/ei hätää 😁

(pieni matkamies maan) 

Ei myöhästytty laivasta, ei ollut lähelläkään. Käytin maskia viimeksi 1.9 Viroon tullessani. 

(terminaalissa) 

Hetken päästä: Nyt ei enää pääse laivaan. Meillä on hytti, mutta saattoi se olla turha. Matkustajia on nimittäin kourallinen. Tulin Rasmuksen kanssa kannelle, mutta sitä ei lainkaan kiinnostanut lemmikeille varattu pissalaatikko. 

(pelastusvene tsekattu) 

(kulku laivaan poistettu) 

(liikkeellä) 

@ 2.11 Pakkohan se on tunnustaa, jotta tämä peli olisi aitoa: eilen oli ensimmäinen päivä, kun minusta tuntui enemmän arjelta kuin lomalta. Tähän asti arki ja loma ovat nivoutuneet toisiinsa jopa niin, että arki on ollut juhlaa. 

Elämäntilanteeni mahdollistaa tämän ihmeellisen asian, unelmani asunnosta Pärnussa. Kuin ihmeen kaupalla sain vielä oman pikku talon 🏡.  Mutta kaikkeen tottuu. Ja kuten serkkuni Yrjö Ketonen, sukumme päämies, sanoi juuri jotain tottumisesta tai kyllästymisestä, niin vastasin hänelle, että sitten tulen lomalle Suomeen. Tällä viikolla onkin tarkoitus mennä kotiin pariksi viikoksi. Pinja tulee ystävänsä Sonyan kanssa tänne ensi viikolla ja haluan antaa heille omaa rauhaa. 

Lisäksi tahtoisin nähdä pöllöpojat Kasperin ja Konstan, kunhan olen ollut jonkin aikaa karanteenissa. Otan laivalla hytin, pysyn siellä matkan ajan ja lähden pois vasta, kun siivooja raahaa mut hytistä. Saan kyydin satamasta kotiin. Minun ei pitäisi tuoda isopöpöä 🐜🕷️🦗 mukanani, mutta koskaan ei voi olla varma. Jos jatketaan rehellistä puhetta, niin enemmän minä pelkään saavani koronan Helsingissä tai Uudellamaalla. 

@ 1.11 keskiyöllä

Vaikka tiedostan, ettei täällä tarvitse pelätä yöllä koiran kanssa ulkona, jotenkin tämä yö tuntui erilaiselta. Tämähän oli pyhäinpäivä. Mutta hetkittäin tuntui kuin olisi ollut aaveiden yö ja joku olisi seurannut minua. Pelästyin omaa varjoanikin. Pelkäsin, että keppostelijat hyppäisivät puun takaa tarjoamaan karkkeja. Yössä oli taikaa. 

 @ 31.10 Viimeisenä lokakuun päivänä tarjoutui vielä tilaisuus istuskella pihan keinussa. Niin lämmintä oli. Olen ollut hieman alakuloinen, kun Ilkka ja Pinja lähtivät kotiin toissapäivänä. Onko tunne yksinäisyyttä vai läheisriippuvuutta? Kallistuisin enemmänkin riippuvuuden puolelle. Olen ollut Ilkan kanssa yhdessä lähes 30 vuotta ja erossa hänestä pisimmillään kolme viikkoa. Ja tämä tapahtui täällä Pärnussa. Ehkä on aika opetella olemaan itsensä kanssa. Sitä kun ei koskaan tiedä, milloin niin saattaisi oikeasti käydä. Todellinen yksinäisyys on aivan jotain muuta, mistä minulla ei toistaiseksi ole edes käsitystä. 

(Rasmuksen kanssa keinussa) 

(pihan 200 v tammi) 

@ 30.10 Suuri ja pieni yksinäinen viime yönä.