Sukua, ystäviä

Ensimmäiset vieraani

(Taina, Inka, Uni, Heidi ja pikku Kasper) 

21.9 tulivat Pärnuun Mari-serkun asuntoon Taina-serkku, Inka, Heidi ja pikku Kasper sekä Uni-koira. Oli kerrassaan mahtavaa saada nähdä heitä neljänä päivänä. Oltiin rannalla sinä upeana punaisena iltana, käytiin syömässä ja sain heidät minun talooni vierailulle. Kasper viihtyi isossa puutarhassa paremmin kuin hyvin. Olen hänen ylpeä Pöllötäti. Myös kummipoikani Kristianin pojalle Konstalle olen Pöllötäti. 

(Kasper, Heidi, Inka ja Uni-koiruli) 

(Kasper ja Inka) 

Johannan vierailu

 Siskoni Johanna tuli kylään 6.10 ja viipyi lähes viikon. Koska Johanna tuli autolla, pääsimme retkeilemään vähän kauemmaksikin. Yksin Johanna kävi autolla Kaubamajassa viiden kilometrin päässä sekä kaikissa muissa isommissa kaupoissa, mitä hän löysi. Lisäksi hän kolusi läpi kirppareita, joista löysi itselleen kauniita xs -kokoisia vaatteita, pienikokoinen kun on. 

Johannan kanssa kävin tietty taas Tolkuse Raballa. 

(Upottava suolampi, ainakin 20 metriä) 

Heti ensimmäisenä iltana Johanna ja minä menimme rannalle, kun oli niin hieno ilma. Ja eikös Johanna mennyt uimaan. Muita uimareita ei ollutkaan, kun vesi oli jo niin kylmää. Paitsi Johannan mielestä se oli lämmintä. Muutama ulkomaalainen mies kuvasi Johannaa dronella :) 

(Johanna) 

Yhtenä päivänä, kun Johannalla oli vapaapäivä, kiersimme ravintolasta toiseen. Olin lopuksi niin täynnä, että meinasin haljeta. Valgerannan golfklubilla maistoin ensimmäistä kertaa proteiinipatukkaa, ja Johanna sanoi, että ne ovat hyvin täyttäviä. Kun oli Supelsaksadin vuoro, katsoin silmät kiiluen suosikkiani marenkikakkua, mutta otinkin lennossa saman kuin Johanna, kasvisruuan. Valitettavasti se oli lähestulkoon pahinta, mitä olin ikinä syönyt. Mutta kasvissyöjät varmasti pitäisivät siitä. Johannakin kyllä piti. 

(pähkinä-marenki pikkuleivät) 

Tolkuse Raban suoalueelle mennessä kävimme myös hyvin suositussa kahvila-leipomo Pagariärissä. Sain ostettua sieltä pieniä pähkinä-marenki pikkuleipiä, joita Mari-serkku osti viimeksi. Kun silloin tuli minun vuoroni kassalla, sähköt menivät koko leipomosta ja ostokseni jäivät kassalle. Tälläkin kerralla sain viimeiset pähkinä-marenki pikkuleivät. Johanna olisi myös halunnut niitä, mutta kuten sanottu - minä sain viimeisen paketin.

(Rohkea Johanna) 

Ilkka ja Pinja

Kun Johanna lähti kotiin 13.10, tulivat lähes heti perään mieheni Ilkka ja tyttäreni Pinja sekä Teti-koira. Hekin tulivat autolla, joten myös heidän kanssaan kävin Tolkuse Raban suolla. Suot ovat aina pelottaneet minua, mikä juontaa juurensa äitini varoituksiin. Pihlajamäessä on nimittäin pieni suo, johon huhun mukaan kerran hirvi upposi.

On tosi hyvä, että pikku talossamme on kaksi makuuhuonetta. Tosin kolmannestakaan ei olisi haittaa. Pinja saa pitää itsellään toista makuuhuonetta ja toinen on periaatteessa minun ja Ilkan. Ilkka menee nukkumaan aina kymmeneltä, sillä hän myös herää joka aamu kuuden jälkeen. Minä puolestani olen yökyöpeli. Senpä takia Ilkka menee ensin nukkumaan ja kun minä kömmin sänkyyn, Ilkka jatkaa unia alakerran sohvassa. Minun kanssani ei kukaan voi nukkua. Pompin vähän väliä sängystä ylös, ja Ilkan mukaan minun vieressäni on suorastaan vaarallista. Saatan huitaista unissani ja jopa koirakin hyppää puoli metriä aina, kun käännyn. 

(Pinja ja Ilkka Kohvik Kroonissa)

(Tyttöni Pinja Kastanja) 

(Teti ja Pinja) 

(Kaunis Teti trimmin jälkeen) 

@ Ihana perjantai 16.10

Olin kuin tulisilla hiilillä, kun odotin Ilarin saapumista. Aina, kun näin bussin, luulin, että nyt hän tulee. Mutta vasta kahdeksas bussi oli oikea. Oli kerta kaikkiaan mahtava saada myös Ilari joukkoomme. Hän tosin pystyi viipymään vain sunnuntaihin asti, mutta lyhyessäkin ajassa ehdimme tehdä monta kivaa asiaa: retkeilyä, ravintolassa käyntiä, juttelua. 

(Taisto toi poikani pikavisiitille.) 

(Rannaniitun matkarada) 

(Ilari ja iloinen äiti) 

(Ilarin kotiinviemiset) 

(Pinjan kotiinviemiset)

(Sunnuntaina Ilari lähti.)